Paljon on virrannut vettä Aurajoessa sen jälkeen kun olen viimeksi kirjoittanut. Muuttuneita tilanteita niin työ- ja kotielämässä kuin myös globaalisti. Ensin tuli Covid-19 joka sekoitti koko pallon. Tuli etäkoulu, etätyö, etäelämä ja Uudenmaan sulku. Tuli pelkoa ja yritysten kaatumisia, sinnittelyä ja kasvomaskeja. Kotitestejä ja drive-in testauspaikkoja. Karanteenimääräyksiä ja valtion korvauksia menetetyistä työpäivistä. Paljon kärsimystä ja oppimista. Koronarokotukset kaikkinensa. Rokotevastaiset ja rokotemyönteiset. Ihmettelyä kaiken kohtuudesta ja kohtuuttomuudesta. Käsidesiautomaatit ja kauppojen erityiset aukioloajat niille jotka olivat suurimmassa vaarassa koronan suhteen. Ihmisten luokittelua riskiryhmiin perussairauksien ja ylipainon vuoksi. 

Sitten kun luultiin että elämä alkaa olla lähempänä entistä normaalia, hyökkäsi Venäjä Ukrainaan helmikuun 24. päivänä vuonna 2022. Sota Euroopassa. Ensin kuviteltiin että sota loppuu hetkessä, että Venäjä vetää joukkonsa pois. Nyt on vuosi 2023, kohta jo toukokuu ja Venäjä jatkaa edellen koko maailman tuomitsemaa hyökkäyssotaansa Ukrainaan. Ollaan pelätty jopa nälänhätää monissa maissa joihin vehnä tuotetaan lähinnä Ukrainasta.  Ukrainasta on tullut Suomeen 2022 aikana noin 45.000 pakolaista! Maansisäisiä pakolaisia on ollut jopa 6.5 miljoonaa. Venäjälle asetetut pakotteet ovat olleet mittavimmat oman historiani aikana. Venäjän aloittama sota kiihdyttää ilmastonmuutosta luultavasti enemmän kuin koko Euroopan tehtaat yhteensä mutta kukaan ei halua puhua siitä.

Olen kiitollinen siitä että äitini ei ole näkemässä tätä aikaa. Hän kuoli keväällä 2021, päivä ennen syntymäpäivääni ja äitienpäivää. Toivon että hän on nyt taas isän kanssa ja molemmat saavat olla voimansa tunnossa ja levätä rakkaudellisessa ajattomassa tilassa meitä maailmaan jääneitä seuraten. 

Ukrainan sodan myötä Suomesta tuli vihdoin Naton jäsenmaa 04.04.2023 - Turkki hangoitteli vastaan pisimpään, muut Euroopan maat olivat heti valmiita toivottamaan Suomen mukaan. 

Meidän kotona vaikuttava perhe on kutistunut kolmeen henkilöön - täällä asuu enää minä, mieheni ja nuorin lapseni, pian 16v tytär. Esikoinen muutti omilleen yhdessä kumppaninsa kanssa jo kaksi vuotta sitten. Vanhempi tyttäreni taas muutti kotoa tämän vuoden helmikuussa. Hän ja kumppaninsa asuivat meillä yli 2 vuotta samassa huoneessa joten molemmat saivat nähdä ja kokea monella tavalla yhdessä asumista ja toisen asennetta taloudenpitoon ennen omaan osoitteeseen muuttoa. Tämä toivon mukaan on keventänyt yhteisten tapojen opettelua omassa asunnossa. Tytär opiskelee, kirjoittaa ensivuonna ylioppilaaksi ja kumppani käy töissä. Olemme etuoikeutettuja kun saamme seurata nuorten elämää melko läheltä - eivät onneksi muuttaneet kuin muutaman kilometrin päähän omasta kodistamme. Omien reviirien kartoittelut ovat silti ajankohtaisia meillä nyt. Meille perheen kutistuminen toi mahdollisuuden etätyöhuoneen sisustamiseen - nyt täällä on oikea säätöpöytä ja rauhallinen työtila jossa voi keskittyä työntekoon ja samalla pyörittää pesukonetta ja käydä omassa keittiössä lounaalla. 

Yksi uusi roolini on vuokranantaja ainoassa sijoitusasunnossani, äidin asunto jonka perintöosuudet lunastin veljiltä äidin kuoltua. Onnekseni löysin asuntoon heti ensiyrittämällä mukavat vuokralaiset joiden kanssa yhteistyö on ollut sujuvaa ja asiat on saatu hoidettua hyvässä hengessä. Itse olen käynyt asunnossa viimeksi 2021 lokakuussa mutta luotan heidän pitäneen siitä hyvää huolta. Olen nykyään kyseisen yhtiön hallituksen puheenjohtajana joten pääsen läheltä seuraamaan yhtiön asioita vanhojen hallituksen jäsenten tukemana.

Omassa työelämässä muutokset ovat olleet isoja. Vuonna 2017 lähdin opiskelemaan teknisen piirtäjän/suunnitteluassistentin työtä Rasekon ammattikouluun. Sieltä valmistuin 2019 ja jäin viimeiseen harjoittelupaikkaani Aluwelliin töihin puoleksi vuodeksi. 2019 lokakuussa siirryin töihin Siikonille piirtämään LVI-suunnitelmia. Elokuussa 2022 Suunnittelulinjalle - not much to say. Ei tule ikävä. Nyt maaliskuussa 2023 aloitin suunnitteluassistenttina LeVIAlla Koivulassa - tuntuu kuin olisin tullut kotiin! Tänne jään jos vain saan ja tuntuu että lämmin tunne on molemminpuolista tässä uudessa työperheessäni. Koen olevani hyödyksi, koen saavani riittävästi opastusta ja saan osakseni myös luottamusta. Kaikki hyvin, nyt voi keskittyä elämään! 

Käsityöt ovat edelleen mulle rakas harrastus ja nyt uutena projektina on neulepaita ohuesta Novitan Elegiasta. Teen sitä itse lasketuin silmukoin Niina Laitisen Ikkunaprinsessa-mallilla. Purku on tuon langan kanssa todella mielenkiintoista ja tuskaista! Meneillään on hiha numero 1 ja helman resorin pidennys ja uudelleen päättely jollain vielä mystisellä päättelytavalla joka ei kiristäisi EIKÄ jäisi löysäksi! Jännä nähdä, tuleeko paita joskus valmiiksi! Langat on ostettuna myös pariin seuraavaankin paitaan joten syytä olisi saada edes yksi valmiiksi! Toisena projektina on työn alla sytomyssyjä joista on naapurin rouvan mukaan pulaa TYKSin syöpäosastolla. Sytostaatit vievät joiltain sairastavilta hiukset ja paljastunut päänahka voi olla arka joten tarvitaan ärsyttämättömästä langasta neulottuja sopivankokoisia myssyjä. Itse neulon sellaista nyt ohuesta puuvillasta 2,25 puikolla. Työ on hidasta mutta se etenee, yhden myssyn olen jo saanut valmiiksi. Toki keskeneräisiä projekteja on muitakin - esim isänpäiväsukat viime vuodelta ja tyttärelle Jonsäärystimet.. mutta nekin valmistuvat kyllä joskus kun sopiva inspiraatio-aalto taas iskee. Lähes kaikki omat polvipituiset villasukat alkavat olla pohjastaan parsittuja joten niitäkin tarvitaan lisää - käytän pitkiä villasukkia läpi syksyn ja talven, elokuusta vähintään toiúkokuuhun joten niitä tarvitaan paljon - niille on jopa oma pyykkikori! 

Tulevan kesä aikana aiomme rakentaa terassin katoksineen uudestaan - olisi sitten paikka missä juhlia seuraavia YO-julhlia tai vaikka niitä meidän omia 100-vuotisjuhlia parin vuoden päästä! 80-v juhlat oli vuonna 2015 joten satasiinkaan ei ole enää kuin pari vuotta! 

Paljon olisi vielä muutakin kerrottavaa mutta sanainen arkkuni kaipaa lataantumista - lisää ensijaksossa.

Näihin tunnelmiin päätän raporttini täältä Paljaspäältä. Kiitos ja näkemiin!